HS 8.5. Humanistien koulutus ja palkkaus

Helsingin Sanomissa (HS 8.5.) julkaistiin artikkeli tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin loppututkintojen ja vuosiansioiden yhteyttä.  Ei ole yllätys, että ansaintataulukon yläpäässä ovat edelleenkin lääketieteellisen, oikeustieteellisen tai diplomi-insinööritutkinnon suorittaneet. Yhtä vähän on muutosta siinä, että asteikon häntäpäässä ovat humanistisen koulutuksen hankkineiden vuosiansiot.

Tutkijat toteavat, että koulutuspolitiikalla on myös vaikutettu palkkaneuvotteluihin pitämällä esimerkiksi lääketieteestä valmistuneiden määrä pienenä. Yhtä lailla todetaan, että yliopistoille on ollut kannattavaa lisätä aloituspaikkoja ns. generalistialoille, sillä yliopistojen rahoitus perustuu valmistumismääriin.

Turun yliopiston tutkijat peräänkuuluttavat nyt seurantaa eri aloilta valmistuneiden työmarkkinoille sijoittumisesta, ja tämän huomioimista koulutuspoliittisissa valinnoissa. Aloituspaikkoja pitäisi suunnata tutkijoiden mielestä aloille, jotka takaavat riittävän hyvän toimeentulon. Tutkijan silmin asia saattaakin näyttäytyä toki juuri kuten artikkelissa kerrotaan: Jos tavoittelee taloudellista menestystä, se on todennäköisempää kouluttautumalla lääkäriksi kuin kirjastonhoitajaksi.

Koulutuspolitiikan taustalta näyttäytyisikin piirtyvän kuva, jossa julkisen sektorin yhteiskunnallista sisältöä tuoviin tehtäviin koulutetaan asiantuntijoita, mutta tälle työlle ei haluta antaa juuri hintaa tai arvoa. Meillä arvotetaan lääkärit, diplomi-insinöörit ja juristit korkealle, mutta kukaan ei kuitenkaan haluaisi maailmaa, jossa olisi pelkästään lääkärikeskus, tieverkosto ja asianajotoimisto.

Historian tunteminen sekä tulevaisuuden ennustaminen on kyky, jolla maailmaa muutetaan. Kulttuurien ja kielien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään maailmamme muutosta. Tarve ihmisyyden selittämiselle kasvaa, kun maailma ympärillämme muuttuu romahtamalla.

Humanistit ovat asiantuntijoita yhteiskunnallisen sisällön ja ymmärryksen tuottamisessa.

Me tarvitsemme jatkossakin korkeasti koulutettuja yhteiskunnan ja ihmisyyden asiantuntijoita siinä missä juristeja, lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä. Silta voidaan rakentaa saarelta mantereelle, mutta humanistit rakentavat siltoja ihmisten ja kansojen välille. Näitä rakentajia ei kouluteta yhtään liikaa, mutta työn merkittävyydestä huolimatta siitä työstä maksetaan liian pientä palkkaa. Tämä on ongelma, ei humanistien koulutusmäärät.