Ministeriön esitys: maksullinen kirjastokortti
Valtiovarainministeriön virkamiesesitys valtion menojen leikkaamisesta on kylmäävää ja typerryttävää luettavaa. Eduskuntavaalien kynnyksellä laadittu meno- ja rakennekartoitus listaa joukon leikkauskohteita, joista saadaan laskettua säästyneet budjettivarat, jos menokohteesta tai palvelusta luovuttaisiin.
Ministeriössä on käyty läpi hallinnonaloja tiheällä kammalla, eivätkä mittasuhteet virkamiesten säästölistalla aina osu yksiin. Toisaalla säästetään miljardi ja toisaalla puhutaan muutamien miljoonien säästöistä. Säästöjen vaikutus ihmisen elämään jää kummassakin tapauksessa vähälle huomiolle.
Ministeriö väläyttää miljardiluokan indeksijäädytyksiä eläkkeisiin sekä lapsilisien poistoa. Lisäksi ministeriön listalle on päässyt hieman pienemmät ja yksityiskohtaisemmat säästötoimet. Nyt väläytellään jälleen kirjaston käytön maksullisuutta:
”Aikuisten kirjastokortin muuttaminen maksulliseksi toisi julkiseen talouteen lisätuloja. Kunnat voisivat periä kirjaston käytöstä kohtuullisen maksun, esim. 30 euroa vuodessa. Alaikäiset olisivat vapautettuja maksusta.”
Esityksessä mainitaan, että kirjaston käytön maksullisuus voisi tuoda 36 miljoonan euron vuosituoton. Summa perustuu arvaukseen 1.2 miljoonasta aikuiskäyttäjistä, joiden lukumäärä kerrotaan kirjastokortin vuosittaisella 30 € maksulla, ja näin on saatu kerättyä 36 miljoonaa euroa. Ministeriön esityksen kuvaavin lause on kuitenkin: ”Tuottoa pienentäisivät hallinnointikulut ja mahdollisesti käyttäjien väheneminen. Henkilö, joka lainaa vain 1–2 kirjaa vuodessa, ei välttämättä ottaisi uutta maksullista kirjastokorttia”.
Kirjasto on tila, jossa ei tarvitse ostaa mitään eikä sinne tarvita maksullista oikeutta lainata tai käyttää aineistoa
Kirjasto on lakisääteinen palvelu, ja ainoita julkisia palveluja, jotka ovat käyttäjälleen avoimia ja maksuttomia. Kirjasto on tila, jossa ei tarvitse ostaa mitään eikä sinne tarvita maksullista oikeutta lainata tai käyttää aineistoa. Se on olennaisen tärkeä palvelu erityisesti yhteiskunnan pienituloisille, lapsiperheille, vanhuksille ja vähemmistöryhmille.
Kirjastolaki määrittää avoimuuden, yhdenvertaisuuden ja yhtäläisen pääsyn tietoon ja kulttuuriin kirjaston peruskiveksi. Kirjaston käytön muuttaminen maksulliseksi olisi vastoin kirjastolakia ja sen periaatteita, ja se vähentäisi kirjaston kävijöitä aikana, kun kirjaston käyttöön tulisi kannustaa yhä enemmän.