Hallitusohjelma tavoittelee perustavanlaista yhteiskuntamuutosta

Kokoomuksen, perussuomalaisten, ruotsalaisen kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien muodostaman hallituksen ohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” julkistettiin perjantaina. Viikonlopun aikana hallitusohjelman kirjaukset ovat vuodattaneet sekä kyyneleitä että ylistystä riippuen missä leirissä ohjelmaa on luettu.

On selvää, että nyt tavoitellaan perustavanlaatuista yhteiskunnan muutosta. Hallituskoalitio mahdollistaa niukalla enemmistöllä muutoksia, joiden mittaluokka on odotettuakin järeämpi.

Ohjelman taustalla on sekä julkisen velkaantumisen hillitseminen että vakaa usko siihen, että työllisyys on kaiken hyvinvoinnin lähtökohta. Hallitusohjelma nojaa toimiin, joilla tavoitellaan työllisyyden edistämistä samalla kun julkista kulutusta leikataan.

Vaikka kaavaillut yksittäiset muutokset ovat jo itsessään järeitä, niiden todellinen mittasuhde paljastuu vasta kun muutoksia tarkastellaan kokonaisuutena. Suunnitelmat työtaistelutoimien rajoittamisesta, lakkosakoista ja vientiteollisuuden korotuslinjan betonoimisesta lainsäädännössä ovat yhdessä merkittäviä palkansaajaliikkeeseen kohdistuvia toimenpiteitä. Niiden rinnalla kulkevat lisäksi tavoitteet määräaikaisten työsuhteiden solmimisen ja työntekijöiden irtisanomisen helpottamiseksi, palkattomasta ensimmäisestä sairauslomapäivästä  ja paikallisesta sopimisesta ilman henkilöstön edustajia.

Työllisyyttä leikkauslistoilla

Samaan aikaan on tarkoituksena leikata sosiaaliturvaa ajatuksella, että ihminen kyllä työllistyy kun työn vastaanottamisesta tehdään tarpeeksi houkuttelevaa. Hallituspuolueiden mukaan työssäoloehdon pidentäminen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset sekä asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset kannustavat aktivoitumaan työnhaussa.

Yrittämisen edellytyksiä parannetaan käynnistämällä uudet normitalkoot, joilla raivataan lainsäädännön esteitä yrittämiselle. Tutkimukseen, kehitykseen ja investointeihin suunnataan resursseja, mikä sinänsä on kannatettavaa. Näillä pyritään luomaan uutta yritystoimintaa, jonka tarpeisiin on sitten saatavilla työvoimaa, kun yhteiskunnan tuilta aktivoidutaan työmarkkinoiden käyttöön. Eläkeläisten työtulojen verotusta helpotetaan tukien näin työelämässä pysymistä eläkepäätöksen jälkeenkin. Työperäinen maahanmuutto on mahdollista, mikäli maahanmuuttaja kuuluu ainakin kohtuullisesti ansaitsevaan luokkaan. Sen sijaan pienituloisten työntekijöiden ja pakolaisten maahanmuuttoa hillitään voimakkaasti.

Eli yksinkertaistaen: Karsitaan yhteiskunnan tukia, jonka ajatellaan kannustavan tuensaajia töihin samalla kun tuetaan yritystoimintaa ja helpotetaan irtisanomista.

Vientiriippuvaisena pienenä maana Suomi on altis globaalien suhdanteiden vaihteluille. Mitä jos ei synnykään työllistävää yritystoimintaa?  Tuensaajatkaan eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä ihmisiä, joilla on samat edellytykset työn tekemiseen.  Tuensaajissa on koko joukko ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta eivät yhteiskunnan silmissä työkyvyttömiäkään. Hallitusohjelma on näin erityisen vahingollinen jo ennestään haavoittuvassa ja heikossa asemassa olevien ihmisten osalta.

Jos työn tekeminen on edellytys kaikelle, mitä jos ei yksinkertaisesti olekaan töitä? Tai jos et pysty tekemään töitä, mutta työttömän odotetaan silti työllistyvän?

Ja tästä päästään otsikossa mainittuun perustavanlaatuiseen yhteiskuntamuutokseen. Suomen hyvinvointi ja vahvuus kansakuntana on perustunut aiemmin siihen, että yhteiskunta on pyrkinyt pitämään kaikki mukana, myös kaikkein heikoimmat. Vaikka tässä ei olla viime vuosina aina onnistuttu, on tämä ollut jonkinlainen yhteiskuntapolitiikan suunta.

Ei enää. Hallitusohjelmaan kirjoitettu perustavanlainen muutos näyttäisi olevan se, että kaikkein heikoimpia ei pidetä enää mukana.

Edustamiemme alojen kannalta on toki hienoa, että kirjastojen ja kulttuurin merkitys hyvinvoinnin luomisessa ja sivistyksen ylläpitämisessä tunnustetaan. On hienoa, että kirjastopalvelujen saatavuutta parannetaan ja lukutaidon merkitystä korostetaan. Samalla kuitenkin kulttuurialaan kokonaisuutena kohdistuu verotuksellisia heikennyksiä, kuntien valtionosuuksia leikataan ja julkista palveluverkkoa karsitaan kokonaisuutena. Vielä ei esimerkiksi tiedetä, tarkoittaako kirjastopalvelujen saatavuuden parantaminen lisää omatoimikirjastoja ja vähemmän henkilöstöä.

Kuntien hallinnossa tulee olemaan kädet täynnä töitä, mutta pienenevin resurssein. Palvelutuotannon johtamiseen kohdistuu entistä enemmän vaatimuksia, kun niukilla resursseilla haetaan pienintä mahdollista nimittäjää lakisääteisen palvelun tuottamiseksi.

Sote-menojen osalta ei tulla näkemään suoria leikkauksia, vaan jätetään tekemättä niitä uudistuksia, joista hyvinvointialueilla on jo sovittu. Ennen pitkää päätökset siitä, mitkä sovitut asiat jätetään tekemättä putoavat hyvinvointialueiden päättäjien syliin. Tästä syntyvä lasku lankeaa aikanaan itsehallinnon edustajien maksettavaksi.

Kaikki hallitusohjelman kirjaukset eivät kuitenkaan päädy lakiesityksiksi. Toisaalta hallituskauden aikana tavoitteetkin saattavat muuttua, kun hallitusohjelmaan kirjatun selvitystyön lopputulos ei palvele enää selvityksen pyytäjän etua. Hallitusohjelmassa ”selvitetään” ja ”tarkastellaan” liki 160 kertaa.

Parhaillaan hallitusohjelman kirjauksia käydään läpi suurennuslasin kanssa, sillä hallitusohjelmissa piru piilee yksityiskohdissa. Tällä hetkellä merkityksellisintä on kuitenkin se, että hallitusohjelmasta ”Vahva ja välittävä Suomi” piirtyy kuva entistä kylmemmästä osallisten ja osattomien Suomesta.

Tänäänkin on hyvä päivä kuulua ammattiliittoon.