Sinun, minun vai kenen lomarahat?

Maan hallituksen seikkailu työelämän uudistamisessa jatkuu. Viimeksi tulleen tiedon mukaan uudet ja vanhat työntekijät oltaisiin asettamassa eri asemaan. Toteutuessaan hallituksen kaavailema uudistus nimittäin eväisi lomarahan niiltä vanhoilta työntekijöiltä, joilla ei tähänkään mennessä ole ollut lomarahaa. Sen sijaan uusille työntekijöille lomarahaa maksettaisiin lomaltapaluukorvauksena.

Ymmärrän toki hallitustakin. Ymmärrän että nykyiset työelämän pelisäännöt ovat luotu aikana, jolloin työn ja sen tekemisen edellytykset saattoivat poiketa nykyisestä. Esimerkiksi työaikaa, työn tekemisen paikkaa tai työn tekemisen tapoja koskevat vaatimukset ja käytännöt eivät välttämättä vastaa sitä mihin työtä koskevalla sääntelyllä on alun perin pyritty. On hyvä että lainsäädäntöä uudistetaan vastaamaan paremmin tämän päivän vaatimuksia.

Meidän lainsäädäntömme ihan perustuslaista lähtien rakentuu kuitenkin vahvasti yhdenvertaisuusperiaatteelle. Jos työtä käsittelevien lakien uudistustyöllä asetetaan eri ryhmiä eriarvoiseen asemaan ollaan todella kaltevalla pinnalla. Onkin hämmentävää, että uutisotsikoihin päätyy jatkuvasti eri palkan- tai edunsaajaryhmien heikennyksiä. Naisvaltaiset alat ovat joutumassa uudistusten maksajiksi, julkisuudessa väläytellään kahden tason sosiaaliturvaa, alle kolme vuotta kestäneiden työsuhteiden ansiosidonnaisen työttömyysturva rajattaisiin 300 päivään tai viimeisimpänä siis  vanhojen työntekijöiden asettaminen heikompaan asemaan kuin uudet.

Työelämää koskevaa sääntelyä tulisi uudistaa, joiltain osin purkaakin. Silti uudistusvauhdissaan tempoileva hallitus törmää tuon tuostakin voimassaolevaan pakottavaan lainsäädäntöön. Työelämää koskevan sääntelyn uudistaminen on millintarkkaa työtä, jossa yhden normin muuttamisella voi olla suuria ja yllättäviä vaikutuksia toisaalla. Tätä asiantuntijuutta uudistamiseen palkansaajajärjestöistä kyllä löytyy. Ei tarvitsisi enää kuin kysyä ja kuunnella.

Julkaistu 28.10.2015

Jussi Näri

Jussi Näri

on liiton toiminnanjohtaja. Hämeenlinnalainen kahden pienen pojan isä pitää kiinni hyvästä hallinnosta ja arvostaa suomalaista kirjastolaitosta ylitse muiden.

Takaisin ylös
© 2018 Kumula