Liity jäseneksi

Politiikassa voi olla särö, mutta onko se rikki?

Pääkaupunkiseudun kunnat käyttävät vuodessa yli 100 miljoonaa euroa konsulttipalveluihin (HS 24.2) Suuri osa kuluu mm. it- järjestelmien asiantuntijapalveluihin, rakentamiseen ja yhdyskuntasuunnitteluun tai viestinnän ja johtamisen konsultointiin. Kun hallintoa on talkoiltu virtaviivaisemmaksi jo vuosia, on julkisessa keskustelussa arvosteltu menettelyä suorana tulonsiirtoina isojen asiantuntijayritysten taskuihin.  Ihan relevantti väite, ei siinä mitään.

Sote-uudistuksen loppumetreillä tapahtui jotakin hämmentävää. Kun lakiesityksen narulla työntäminen ei näyttänyt vievän prosessia maaliin, ryhtyi kansanedustuslaitos lainvalmistelijaksi. Puolueiden parlamentaarisella sote-valmistelulla yritettiin runnoa rampa lakiesitys väkisin maaliin, vaikka vauhti oli loppu jo aikaa sitten. Jälki oli sellaista mitä syntyy kun suutari unohtaa lestinsä.

Näin usein käy kun poliittinen tavoite ohittaa tietoa tuottavan virkamiesvalmistelun ojan puolelta.

Aikamme kuva parlamentaarisesta käsittelystä piirtyy siis aika synkeänä. Muutokset paikallishallintoon ja päätöksentekoon on järkälemäisiä uudistuksia jotka kantavat yli vaalikausien. Pikavoitoista addiktoituneet puolueemme ovat kuitenkin juosseet enemmän irtopisteiden kuin rakentavan ja pitkäjänteisen valmistelutyön perässä – ja niin absurdia kuin se onkin, tämä siitä huolimatta että sote-valmisteluun saatiin tuhrattua neljä vuotta.

Eikä tulevaisuus näytä yhtään sen valoisammalta. Hallinnon reformeja koskevat lainsäädäntöhankkeet ovat entistä monimutkaisempia ja entistä laajempia. Niiden onnistuminen edellyttää taustakseen entistä yksilöidympää ja entistä laajempaa tietoa. Tätä tietoa tuottavat ja analysoivat yhä useammin virkamieskoneiston sijaan asiantuntijaorganisaatiot, joiden tavoitteena on myös ideologinen ja/tai taloudellinen menestys.

Jo pelkästään Google-haku ”hallinnon uudistus” tuottaa 200 000 osumaa. Google tuskin on lainsäädäntötyön ensisijainen tietolähde, mutta antaa käsityksen siitä millaisen tietomäärän äärellä päätöksentekijät ovat. Ja siitä tietomäärästä puristetaan päätöksentekijälle se, mikä omaa tarkoitusta parhaiten palvelee.

Ne, jotka onnistuvat silloin puristamaan viestinsä sellaseksi,  että päätöksentekijä sitä myös kuuntelee, ovat yhä useammin salin edessä kertomassa viestiään. Muille jää takarivin kuuntelijan osa. En ihmettele enää, miksi suurimpien puolueiden kirkkaimpia tähtiä vaihtaa leirinsä eri viestintä- ja PR-toimistoihin.

Mutta tilalle on tulijoita, enkä kuitenkaan jaksa uskoa että politiikka olisi jotenkin rikki. Siitä kielii sosiaalisen median täyttyminen ehdokkaiden ja heidän tukijoukkojensa viesteistä. Lauantaina torit täyttyvät kampanjoivista ehdokkaista. Esite käteen, pahvimuki mehua toiseen, pari sanaa ja hymy perään. Politiikasta puhutaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä se on sellaisena myös uuden kevään alku.

Jaa sivu: