Liity jäseneksi

Kahvia ja asuntoneuvoja – kirjasto tukee kotoutumisessa

Espoon kaupunginkirjastossa tuetaan maahanmuuttajia aktiivisesti kotoutumisessa esimerkiksi kielikahviloiden ja asiointipalvelun avulla. Kirjasto on kaikille avoin tila ja sieltä osataan jo etsiä neuvoja, kirjoittaa Kumulan hallituksen jäsen Sonja Peschkow. 

Espoon kirjaston arvoihin kuuluu yhteiskuntavastuu. Ja mikäpä kirjaston on kantaessa yhteiskuntavastuuta, kun kirjasto on ehkä notkein kunnallisista palveluistamme.

Kirjasto on kaikille avoin paikka, joka muuntuu helpohkosti tarpeen mukaan. Kun vuonna 2015 ennakoimaton pakolaisaalto saapui Eurooppaan, aina Suomen perukoille asti, yhteiskunta oli ymmällään siitä, miten tämä ihmismäärä saadaan sijoitettua Suomeen ja kotoutumaan mahdollisimman ketterästi.

Espoon kaupunginkirjasto ei paljoa aikaillut, vaan ryhtyi omalta osaltaan auttamaan kotouttamisprosessissa. Espoon kirjaston työntekijöitä jalkautui vastaanottokeskuksiin, asukkaita kutsuttiin vierailulle kirjastoon ja alettiin järjestää entistä enemmän kielikahviloita. Lisäksi otettiin käyttöön aivan uusi palvelumuoto, asiointipalvelu. Asiointipalvelu auttaa maahanmuuttajia asunnon ja työpaikan haussa sekä erinäisten lomakkeiden täyttämisessä. 

Olen ollut mukana prosessissa lähinnä sisäpiirin sivustakatsojana. Ennen vuotta 2015 vedin satunnaisesti Sellon kirjastossa kielikahviloita, lähinnä silloin kun vakituinen vetäjä oli poissa. Kielikahvilan idea on yksinkertainen, mutta toimiva. Tarjolla on kahvia tai teetä sekä keksejä - tarjoilu ei kuitenkaan ole pääasia, vaan suomenkielellä jutustelu.

Jotta jutun juurta löytyy, vetäjä valitsee jonkun teeman, joka on suhteellisen neutraali, eli  “hyvää päivää kirvesvartta vaan”. Säästä ja ilmastosta sekä ruokakulttuurista puhuminen on turvallista, eikä yleensä käy tunteisiin.

Turhaa turvallisista aiheista puhuminen ei kuitenkaan ole, eikä välttämättä pinnallistakaan. Viattomien aiheiden kauttakin oppii yhtä ja toista muista ihmisistä ja kulttuureista.

Pääasiana on tietysti uskaltaa puhua suomea ja oppia suomenkieltä sekä joitain asioita suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Vetäjänä oppii myös itse.

Olen aina luullut olleeni hyvä maantiedossa, mutta enpähän ollut tajunnut, että Pakistanissa on ilmastovyöhykkeitä vaikka “muille maille jakaa” ja sitä kautta suuria lämpötila- ja kosteuseroja. Pakistan ei siis ole vain kuuma ja kuiva kaistale Intian länsipuolella, kuten aiemmin oletin.

Kielikahvilan vetäjänä ja vastaanottovierailuilla mukana ollessani olen myös monesti saanut todeta sen, minkä olen tajunnutkin jo eksoottisten maiden romaaneja lukiessani: Ihmiset ovat yllättävän samanlaisia, vaikka tulisivat kuinka erilaisista kulttuureista. Samanlaisia tunteita me tunnemme ja samanlaisille asioille nauramme. 

Ennen pakolaisaaltoa kielikahvila kokoontui pienessä kokoustilassa Sellon kirjastossa kerran viikossa ja osanottajia oli 5-10. Nykyään on toisin. Kokoontumispaikka on keskellä Sellon kirjaston alakertaa ns. aikuisten olohuoneessa, joka on suurempi ja avoimempi tila. Kielikahviloita järjestetään kahdesti viikossa ja osanottajia on 35-60 joka kerta. Koska kyseessä on “kahvila”, mitään ilmoittautumisia ei ole ja osanottajamäärä on yllätys. Aina tilanteista on kuitenkin selvitty kunnialla. Tämän varmistavat osaltaan kirjaston ulkopuoliset vapaaehtoiset, jotka uskollisesti kerrasta toiseen tulevat vetämään ryhmiä.

Kirjaston puolelta varaudutaan myös siihen, että osanottajia voi aina saapua vielä runsaammin tai vapaaehtoisia ryhmänvetäjiä ei saavu tarpeeksi paikalle. Tämän vuoksi osa kirjaston henkilökunnasta on valmistautunut ottamaan jonkin ryhmän haltuunsa.

Kirjastossa on myös mahdollisuus levittäytyä muihin tiloihin, kuten Pajan puolelle. Osanottajat jaetaan kielitaidon mukaan tasoryhmiin, jotta he saavat kielikahvilasta mahdollisimman paljon irti. Kielikahvilat eivät kuitenkaan ole tavoitteellisia kielikursseja, vaan vapaamuotoisia ja mahdollisimman rentoja tapaamisia. Jokaisella kerralla osa osallistujista saapuu hyvissä ajoin ja jää vielä turisemaan toistensa kanssa varsinaisen kielikahvilan jälkeen. 

Kirjaston palvelut maahanmuuttajille ovat monipuolisia - kielikahvilat, yhteistyö vastaanottokeskusten kanssa, asiointipalvelu ja esimerkiksi satunnainen toimiminen Afganistanin suurlähetystön “haarakonttorina”. Ne eivät kuitenkaan korvaa muiden yhteiskunnallisten tahojen toimintaa.

Kirjaston toiminta on täydentävää ja täysin vapaaehtoista ja siihen osallistuvat yleensä innokkaimmat ja kyvykkäimmät pakolaiset ja maahanmuuttajat.

Emme todennäköisesti tavoita suurinta apua tarvitsevia; niitä, joilla ei ole voimavaroja olla aktiivisia. Kirjaston rooli on kuitenkin merkittävä, ja toimintamme avulla voimme pitää innokkaat ja uskaliaat sellaisena jatkossakin.  

Kirjasto voi siis tarjota kieliharjoittelua ennen kuin varsinaiselle kielikurssille on päässytkään sekä apua käytännön asioissa ilman päivien odotusta ja ajanvarausta. Näin kirjasto hahmottuu ihmisten mieliin paikaksi, josta tietoa sekä apua tiedetään löytyvän. Tämä näkyy jo nykyisin työssäni pienemmässä Viherlaakson kirjastossa, jossa ei ole tarjolla asiointipalvelua eikä teknisiin ongelmiin keskittyvää Pajaa. Silti lähes päivittäin auttelen jotain maahanmuuttajaa (sekä tietysti muita kansalaisia) lomakkeiden täytössä tai teknisissä pulmissa tai etsin jotain tietoa heidän kanssaan.

Ihmiset ovat oppineet, että pulmatilanteissa kannattaa kääntyä kirjaston puoleen. Aina ongelma ei heti ratkea, mutta ainakin kirjastosta asiakkaat voidaan opastaa oikeaan paikkaan. 

Tämä kaikki edellä kuvattu sopii mitä mainioimmin kirjastolain henkeen: Sanotaanhan kirjastolain 2 §:n loppulauseessa, että lain tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus.  

  

Sonja Peschkow, kirjastopedagogi, Espoon kaupunginkirjasto 
Kumulan hallituksen jäsen 

Sonja Peschkow

Kirjastopedagogi


Jaa sivu: