Liity jäseneksi

Johtamista puun ja kuoren välistä

Kumulan puheenjohtaja Salla Palmi-Felin pohtii blogissaan keskijohdon monesta suunnasta tulevia paineita ja työn kuormittavuutta kuntakentällä.

Äskettäin uutisoitiin Minna-Maaria Hiekkataipaleen tuoreesta väitöskirjasta, jossa todetaan keskijohdon jäävän työssään usein ilman tukea.

Miten tämä kuulostaakin niin tutulta?: "Keskijohdon esimiehen täytyy pitää huolta suhteista hyvin moniin suuntiin organisaation sisällä ja myös ulkopuolella. Keskijohto yrittää pitää huolta työntekijöistä ja toisaalta vie johdon strategisia tavoitteita käytäntöön. Siinä ollaan monen tulen välissä, tiivistää Hiekkataipale."

Tunnen itsekin aika paljon lähiesihenkilönä toimivia ihmisiä ympäri Suomea ja lähes kaikkien kanssa tulee aina puheeksi työn kuormittavuus. Lähiesihenkilönä ottaa vastaan palautteen niin työntekijöiltä, johdolta kuin kuntalaisiltakin, ja yrittää saada arjen toimimaan ja kriisit ratkottua. Lisäksi vaatimukset ovat myös usein keskenään ristiriitaisia, ja palkkioksi saa ainakin joltakin osapuolelta haukut.

Esihenkilö jää myös varsin yksin, ellei aktiivisesti verkostoidu kollegoiden kanssa ja pyydä ja jopa vaadi apua eri tahoilta tarvitessaan. Samalla kuntatyössä saa usein vielä kuulla kuinka tehottomasti kunnissa toimitaan ja että meillekin pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä. Monessa kunnassa tätä syyllistävää puhetta kuullaan paitsi ulkopuolisilta myös siltä oman kunnan poliittiselta tai virkamiesjohdolta.

Samaan aikaan moni esihenkilötehtävissä toimiva työntekijä horjuu jatkuvasti uupumuksen rajalla yrittäessään saada palvelut toimimaan vähentyvillä resursseilla säästöpaineiden suossa. Kun palveluita karsitaan ja kuntalaiset ovat tyytymättömiä, niin kukapa muu näihin palautteisiin vastaa kuin se keskijohdon työntekijä.

Monen kunnan läpi on pyyhkäissyt myös suuri keskittämisen aalto, jolla ilmeisesti pyritään merkittäviin säästöihin. Tämä on johtanut siihen, että kovin moni lähiesihenkilö hoitaa oman työnsä ohella myös vaikkapa toimisto-, tai vahtimestaritehtäviä.

Jonkun mielestä se on tehokkaampaa tällä tavalla.

Toisaalta ylin johto sisäistää yleensä hyvin keskijohdon roolin uudistusten jalkauttamisessa. Seurauksena on loputon velvollisuuksien virta, sillä johdon on helppo keksiä mielestään erinomaisia uudistuksia ja kaataa ne lähiesihenkilöiden toteutettavaksi. Ja sehän toki onkin keskijohdon tehtävä, mutta valitettavasti tälle työlle ei vain varata minkäänlaisia resursseja. Jos esihenkilön kaikki aika kuluu omien työntekijöidensä paikkaamisessa sekä erilaisissa keskityksistä jääneissä silpputöissä, on aika vaikea ottaa aikaa uudistusten eteenpäinviemiselle tai toiminnan kehittämiselle.

Olen ollut mukana eri rooleissa tilaisuuksissa, jossa ei ole ollut lainkaan harvinaista, että keskijohdon työntekijät itkevät uupumustaan ja turhautuneisuuttaan. Olisiko aika välillä kysyä myös siltä keskijohdolta mitä heille kuuluu? Ja ottaa heidät mukaan jo niiden uudistusten suunnitteluun. He kun kuitenkin tuntevat sen työpaikan arjen parhaiten. Kaikki kritiikki kun ei aina ole muutosvastarintaa, vaan ihan oikeita huolenaiheita. Ja toki meidän esihenkilöiden on hyvä muistaa, että luottamusmiehet ovat myös meidän käytettävissämme. Epäkohdat eivät ratkea vain toisillemme valittamalla.

P.s. Toimitko kirjastoalalla esihenkilönä tai alan esihenkilötyö kiinnostaa? Järjestämme Tampereella 16.5. aiheeseen liittyvän koulutuspäivän! Tervetuloa verkostoitumaan ja oppimaan uutta, ilmoittautuminen jatkuu vielä 8.5.2018 saakka. Käy katsomassa lisätietoja täällä. 

Salla Palmi-Felin

Salla Palmi-Felin

Hallituksen puheenjohtaja

sallapalmifelin@gmail.com

040 592 8071


Jaa sivu: