Liity jäseneksi

Aika tehdä aitoja tasa-arvotekoja

Palkkakuilu naisten ja miesten välillä on vanhaa perua, eikä muutu ilman konkreettisia tekoja. On aika siirtää korulauseet juhlapuheista käytäntöön.

Vuonna 2017 sukupuolten välinen palkkaero oli Suomessa noin 16 prosenttia. Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä on hyvä pohtia hetki, miksi naiset ovat edelleen palkkakuopassa miehiin nähden.

Palkkatasa-arvo on edennyt varsin hitaasti, ja on jopa laskettu että tällä vauhdilla se saavutettaisiin vuoden 2100 tienoilla. Kehitys on hämmästyttävän hidasta huolimatta siitä, että tälläkin hetkellä on toteutuksessa samapalkkaisuusohjelma ja tasa-arvolaki velvoittaa maksamaan samasta tai samanarvoisesta työstä samaa palkkaa.

Naisten asemaa työmarkinnoilla heikentää edelleen hoivavastuun epätasainen jakautuminen, kuten lapsista, kotitöistä ja iäkkäistä huolehtiminen. Sen lisäksi naiset tekevät huomattavasti enemmän vastentahtoista osa-aikatyötä ja ovat määräaikaisissa työsuhteissa. Naiset myös työskentelevät enemmän matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla, joissa usein maksetaan työn vastuuseen ja vaativuuteen nähden alhaista palkkaa. Samalla naiset etenevät miehiä harvemmin johtotehtäviin.


Eriarvoisuus vahvistettiin lailla

Yksi selittävä tekijä lienee myös se, että palkkakuilu naisten ja miesten välillä on hyvin vanhaa perua. Suomessa naiset olivat mukana työelämässä sotien aikana, kun miehet olivat rintamalla. Se ei silti juurikaan edistänyt naisten asemaa työelämässä.

Sodan jälkeen tuli paineita tehdä työelämässä tilaa miehille ja vuonna 1945  säädettiin laki, jonka mukaan naisen palkka on 80 prosenttia saman vaativuustason miehen palkasta. Tätä perusteltiin sillä, että naisen nähtiin tekevän sama työ miestä huonommin. Lisäksi ajateltiin, että miehille piti perheen elättämisen takia maksaa enemmän.

Kun laki samapalkkaisuudesta sitten säädettiin vuonna 1962 ja aloille piti luoda yhtenäiset palkkataulukot, naisvaltaiset ammatit sijoitettiin palkkataulukon alaosaan, mistä nousu on ollut hidasta ja sen vaikutukset näkyvät yhä.

Palvelutuotanto jätetty naisten vastuulle

Valtio ei ole myöskään pyrkinyt Suomessa kovin aktiivisesti vauhdittamaan palkkatasa-arvon etenemistä, vaan on ensin epätasa-arvoisen palkkausjärjestelmän luotuaan siirtänyt vastuun työmarkkinajärjestöille. Tämän jälkeen palkat ovat aivan viime vuosiin asti muodostuneet pääasiassa työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa.

Niissä juuri naisten palkkojen nostaminen on muodostunut huomattavan vaikeaksi, sillä yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne eivät koskaan tunnu olevan sopivat asian korjaamiseen.

Myös kysymys eri töiden arvostuksesta on muodostunut ongelmalliseksi. Esimerkiksi naisvaltaista hoitotyötä ei aluksi nähty ammattina lainkaan. Lisäksi töiden tuottavuus on hyvin erilaista vaikkapa teollisuudessa kuin hoiva-aloilla.

Silti on typerää väittää, etteivätkö esimerkiksi sairaanhoito, varhaiskasvatus, koulutus ja muut julkiset palvelut tuota yhteiskunnalle mitään. Epäilenpä, ettei yhteiskuntamme pyörisi kovinkaan kauaa ilman näitä töitä tekeviä työntekijöitä.

Koulutus ei takaa tasa-arvoista asemaa työelämässä

Samalla on nähtävissä se, että samantasoinen koulutus johtaa naiset huonommin palkattuihin töihin kuin miehet ja niin sanotun miehisen alan koulutuksella ansaitaan enemmän kuin vaativuudeltaan vastaavan naisvaltaisen alan.

Tasa-arvoa arvostetaan Suomessa usein lähinnä juhlapuheissa, mutta konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi ei haluta tehdä.

Halutaan ennemminkin uskoa asioiden korjaantuvan itsestään, vaikka mitään todistusaineistoa tällaisesta itsekorjautuvuudesta ei ole. Ei palkoissa eikä vaikkapa perhevapaiden pitämisessä.

Onkin aika saada sovittua kunnon palkankorotus naisvaltaisille aloille, jotta palkka näillä aloilla vastaa koulutusta ja työn vaativuutta. Tämä toki vaatii solidaarisuutta myös miesvaltaisilta aloilta, mitä ei toistaiseksi ole nähty.

Viime aikoina olemme onneksi nähneet useita merkkejä siitä, että muutosta vaaditaan yhä kiivaammin. Kovaa vauhtia lähestyvät eduskuntavaalit tarjoavatkin hyvän tilaisuuden olla yhteydessä ehdokkaisiin ja vaatia tulevalta eduskunnalta konkreettisia toimenpiteitä palkkatasa-arvon edistämiseksi.

Samalla me Kumulassa ja Akavan Erityisaloissa pyrimme kantamaan kortemme kekoon omalta osaltamme. Kuten Minna Canth aikanaan totesi, ”naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.” Konkreettisia tasa-arvotekoja tarvitaan meiltä kaikilta.

Salla Palmi-Felin

Salla Palmi-Felin

Hallituksen puheenjohtaja

sallapalmifelin@gmail.com

040 592 8071

Jaa sivu: