Istus tyttö polvelle

Yksi kuumimmista yhteiskunnallisista keskusteluista on viime viikkoina käyty amerikkalaisen näyttelijän lanseeraamaan #metoo -kampanjan seurauksena. Naiset ympäri maailmaa ovat kertoneet kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Kampanjan ansiosta on saatu nostettua keskusteluun se, kuinka yleistä naisten kohtaama häirintä on. Toki seksuaalista häirintää kohtaavat myös miehet, ja se on yhtä lailla tuomittavaa. Häirintä on aina häirintää, teki sitä kuka tahansa.

Seksuaalista häirintää tapahtuu erittäin paljon myös työpaikoilla. Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan joka kolmas suomalainen nainen on kokenut työelämässä seksuaalista häirintää. Se on valtava määrä, varsinkin kun asiassa tulisi olla nollatoleranssi.

Tutkimusta on helppo uskoa, sillä olen itsekin törmännyt häirintään varsinkin nuorempana. Häirinnän kohteeksi joutuvatkin useimmiten ensimmäisissä työpaikoissaan olevat, harjoittelijat tai kesätyöntekijät, joiden on vaikea ottaa asiaa esiin pelätessään työsuhteensa jatkumisen puolesta. Kun menin ensimmäisen vakituisen työpaikkani lääkärintarkastukseen, lääkäri kehotti minua riisuutumaan alusvaatteisilleni ja kumartelemaan hänen edessään. Sen jälkeen hän siirtyi tiedustelemaan käyttämästäni raskaudenehkäisystä ja kertoi, että kun varmaan harrastan paljon seksiä, niin kyllähän niitä vauvoja tulee ellei ehkäisy ole kunnossa. Tilanne tuntui ahdistavalta, mutta vasta jälkikäteen tajusin ettei käytäntö todellakaan ole normaali työhöntulotarkastuksessa. Samaisessa työssä ollessani eräs saman alan johtaja tapasi soitella minulle ja pyydellä käymään vierailulla hänen toimistossaan. Mitään asiasisältöä näille tapaamisille ei ollut tiedossa, ja kyseisen henkilön maineen tuntevana jätin tapaamiset väliin.

Myös ammattiliitolla on tärkeä rooli häirinnän torjumisessa. Me voimme pitää asiaa esillä ja auttaa häirintää kohtaavia työntekijöitä. Kynnys nostaa asia esiin on usein korkea, sillä uhkana saattaa olla maineen tai jopa työpaikan menetys. Varsinkin jos ahdistelija on samassa organisaatiossa itseä ylemmässä asemassa.

Pääsemme häirinnästä eroon vasta kun teemme sen näkyväksi ja tuomitsemme sen. Tällä hetkellä häirintä tuntuu olevan niin itsestäänselvä käytösmalli, että harva tekijä edes tajuaa itse syyllistyvänsä siihen, mikä on viime viikkojen keskustelussakin käynyt hyvin ilmi.

 

Meitä naisia on myös vuosia kasvatettu hyväksymään häirintä ja ottamaan se elämään kuuluvana itsestäänselvyytenä. En ainakaan itse muista nuorempana saaneeni muita ohjeita häirinnästä selviämiseen kuin “olla välittämättä”. Seksuaalinen häirintä ei kuitenkaan ole mikään vastustamaton luonnonvoima, vaan meillä on käsissämme kaikki valta lopettaa se. Pidetään aihe esillä, puututaan kohtaamaamme ja näkemäämme häirintään. Puolustetaan uhreja eikä suostuta enää olemaan vaiti.

Salla Palmi-Felin
Hallituksen puheenjohtaja

 

Mitä tehdä, jos kohtaat häirintää?

1. Kerro esihenkilöllesi.

Ota heti yhteys esihenkilöösi, sillä työnantajallasi on velvollisuus puuttua työpaikalla tapahtuvaan häirintään. Älä epäröi! Jos olet kokenut epäasiallista kohtelua, sitä on saattanut kokea työpaikallasi joku muukin.

2. Ota yhteys työsuojeluvaltuutettuun.

Jos esihenkilösi ei reagoi tilanteeseen tarpeeksi vakavasti, häiritsijä on esihenkilösi tai koet muuten esihenkilöllesi kertomisen hankalaksi, voit ottaa yhteyttä työpaikkasi työsuojeluvaltuutettuun. Voit kääntyä myös luottamusvaltuutetun puoleen.

3. Jos työpaikallasi ei ole työsuojeluvaltuutettua tai luottamusmiestä, ota yhteys työsuojeluviranomaiseen tai omaan ammattiliittoosi.

Työsuojeluviranomaiset toimivat aluehallintovirastojen alaisina ja niiden yhteystiedot löydät täältä: http://www.tyosuojelu.fi/tietoa-meista/yhteystiedot. Voit ottaa yhteyttä myös valtakunnalliseen palvelunumeroon 0295 016 610.
Ammattiliittosi yhteystiedot löydät liiton verkkosivuilta täältä.

***

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ja Specia ottivat kantaa häirintään ja julkaisivat kolmen kohdan perusohjeet siihen, mitä tehdä jos koet häirintää työpaikallasi. Ylläoleva ohjeistus on lainattu Specian sivuilta.

 

Julkaistu 30.10.2017

Takaisin ylös
© 2017 Kumula